13.2.2002

Helsingin käräjäoikeuden päätökset 16.3.2001 ja 4.4.2001

Annettuaan velallisyhtiön konkurssituomion 28.2.2001 käräjäoikeus määräsi päätöksessään 16.3.2001 pesäluettelon vahvistamisen edelleen lykättäväksi 4.4.2001 pidettävään istuntoon. Samalla käräjäoikeus määräsi velallisyhtiön edustajan A:n, joka ei ollut esittänyt uutta selvitystä terveydentilastaan, konkurssisäännön 18 §:n nojalla vangittavaksi.

Päätöksessään 4.4.2001 käräjäoikeus katsoi A:n niskoittelevan pesän ilmiannossa. Tämän vuoksi käräjäoikeus määräsi A:n tavattaessa vangittavaksi. Lisäksi käräjäoikeus määräsi, että asia otetaan käräjäoikeudessa jatkokäsittelyyn, kun A oli tavoitettu.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Timo Jääskeläinen.

Kantelu Helsingin hovioikeuteen

A vaati kantelukirjelmässään, että käräjäoikeuden päätökset kumotaan siltä osin kuin velkojainkuulustelun pitäminen on jätetty uuden ilmoituksen varaan ja että vangitsemismääräys kumotaan. A:n mukaan velkojainkuulustelun lykkääminen loukkasi Euroopan Ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan ehdotonta prosessuaalista vähimmäissuojaa. Lisäksi asian vireilläolo pelkästään pesäluettelon vannomista varten loukkasi A:n oikeuksia, koska konkurssisäännön mukaan konkurssi katsottiin päättyneeksi konkurssituomioon ja koska asia tällöin lakkasi olemasta vireillä käräjäoikeudessa.

Helsingin hovioikeuden päätös 20.4.2001

Hovioikeus lausui, että konkurssivelallisen tuli luovuttaa konkurssihallinnolle koko ulosottokelpoinen omaisuutensa. Velallisen pesäluettelon vahvistamisen ja konkurssisäännön 15 §:n mukaisen pesäluettelon oikeaksi vannomisen tarkoitus oli saada selko pesän varoista ja veloista ja huolehtia erityisesti siitä, että mitään velkojilta tietämätöntä omaisuutta ei jäänyt ilmoittamatta tai suorastaan salattu. Toimitus palveli ensi sijassa velkojien etua, eikä sen merkitys rajoittunut vain sen selvittämiseen, oliko konkurssin jatkamiselle taloudellisia edellytyksiä.

Konkurssisäännön 98 §:n 1 momentin mukaan konkurssi katsottiin päättyneeksi konkurssituomion antamisella. Säännöksellä tarkoitettiin konkurssin päättymistä oikeudenkäyntinä. Menettelynä konkurssi lakkasi vasta, kun konkurssipesään mahdollisesti saatava omaisuus oli saatu pesälle, pesän varallisuus realisoitu ja varat jaettu velkojille. Kaikesta pesään saatavasta omaisuudesta, sen realisoimisesta ja jaosta pesä voi varmistautua vain todenmukaisen pesäluettelon perusteella. Pesäluettelon merkitys ja tarkoitus huomioon ottaen sen vahvistaminen velallisvaloineen oli välttämätön konkurssin asianmukaiselle loppuunsaattamiselle. Käräjäoikeuden kesken olevan pesäluettelon vahvistamisen tarkoituksessa 16.3. ja 4.4.2001 antamat päätökset olivat siten olleet aiheellisia myös tässä vaiheessa tehtyinä, eikä konkurssituomion, jossa ei määritelty velallisen omaisuutta, vaan määrättiin vain sen käytöstä velkojen kattamiseen, antamisella ollut asian kannalta merkitystä. Tämän vuoksi myöskään niskoittelevan velallisen vangittavaksi määräämiseen konkurssisäännön 18 §:n nojalla, ottaen huomioon myös saman lain 16 §:n säännös, ei kantelijan ilmoittamin perustein ollut ollut estettä.

Mainituilla perusteilla hovioikeus katsoi, että kantelu ei antanut aihetta toimenpiteisiin.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Anja Antila ja Risto Jalanko. Esittelijä Tiina Mattinen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Eeva Vuori, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Satu Saarensola.